Luonteesta

Kun ensimmäinen Dogo tuli perheeseemme 1995, suurin osa saamastamme tiedosta oli ylimalkaista tai sitä ei yksinkertaisesti ollut. Olemme joskus saaneet täysin väärääkin informaatiota. Periaatteemme on pyrkiä antamaan omaan kokemukseen perustuvaa sekä rodun asiantuntijoilta hankittua tietoa.

Dogo Argentinolla on muutama selkeä ominaisuus, jotka vaikuttavat kaikkeen mitä tämän
koiran kanssa tehdäänkin:

*erittäin voimakas laumavietti; kiintyminen omaan perheeseen
* todellinen norsun muisti
* ohjaajaherkkyys, miellyttämisenhalu
* nopeus, voimakas riistavietti
* voimakas taipumus puolustaa reviiriään

Kuva yllä: Alexsandra, Jarmo ja Katri Patja

Ennen kaikkea Dogo vaatii omistajaltaan määrätietoisuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä omaksua uutta. Dogo argentino eroaa perinteisistä palveluskoirista monella tavalla ja se usein yllättää pitkäänkin koirien kanssa työskennelleen. Dogo on samalla enkeli ja paholainen. Se oppii uskomattoman nopeasti ja on samalla umpibetonia päästään. Kotona tämä isokokoinen koira valuu velliksi lattialle kun omistaja nuhtelee ja ulkona remmissä Dogo kuitenkin menee vaikka kaivinkonetta vastaan jos se kokee sen uhkaavan elämänsä keskipistettä; omistajaa. Se myös varmasti muistaa asiat ja ihmiset pitkään ellei ikuisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se kerran säikähdettyään pelkäisi samaa paikkaa ikuisesti, päinvastoin. Dogo on tässä suhteessa "kova", jo pentuna esim. jonkin rämähtäessä lähellä, koira hyppää säikähtäneenä pois ja menee saman tien takaisin haistellen, "mikä ihme se oli". Sen sijaan jos luottamus johonkin ihmiseen menee, se yleensä menee totaalisesti.

Kuvat yllä.: Kerberos Blanco Envidia & Kerberos Blanco Vendeta, kuvat: Kalle ja Mari Minkkinen

Suurin mahdollisesti esiin tuleva ongelma Dogo argentinon kanssa on inho vieraita koiria ja eläimiä kohtaan. Tämä yleensä ilmenee jonkin asteisena viimeistään n. 16-24 kuukauden "murrosiässä". Tähän saakka Dogo saattaa olla hyvinkin sosiaalinen ja mielenmuutos tulee yleensä uudelle nuoren koiran omistajalle yllätyksenä, vaikka siitä olisikin kerrottu useaan otteeseen. Osaksi tämä käytös juontaa juurensa sen metsästyskoira- ja taistelukoirageeneihin, osaksi syy on pienen pennun ja nuoren koiran kasvatuksessa. Asiaan voi siis vaikuttaa paljonkin. Koira ei ole koskaan kuullutkaan tasa-arvosta ja demokratiasta. Se elää aina laumassa ja perhe on koiralle sen lauma. Laumassa on aina arvojärjestys. Tarkoitus olisi, että omistaja on sen lauman johtaja jossa koira elää. Jos perheessä on toinen koira, ne selvittävät kyllä välinsä, Dogo hankkii vähintään koirien kesken johtajan aseman. Suurin osa uusien omistajien hankaluuksista ilmenee ulkoilutusten yhteydessä, nimenomaan rähinänä vieraille koirille. Jos Sinulla on toinen koira, ne myös oppivat toisiltaan matkimalla. Eli jos vanhempi koira pyrkii ärisemään ulkona vieraille koirille, ulkoiluta koirasi erikseen ettet saa pentuasi oppimaan samaa.

Yllä: Kerberos Blanco Vivencia & Kerberos Blanco Esperanza

Dogo on siis ehdottomasti nimenomaan tapakasvatettava. Rotu on voimakas ja omapäinen, joten se on pennusta lähtien opetettava tietämään paikkansa omassa laumassaan ja samalla tässä ihmisten yhteiskunnassa. Dogossa on selvästi todettavissa ns. ohjaaja herkkyys, se tottelee empimättä sitä jota se kunnioittaa ja tämän henkilön haukut ajavat sen epätoivoon. Tästä kaikki lähinnä riippuukin, pystyykö omistaja olemaan "herra" koiralleen vai ei. Ohjaajaherkkyys tuo Dogon kasva-tukseen ja koulutukseen kehumisen tärkeyden. Voimakeinoilla ei tämän rodun koulutuksessa edetä kovin pitkälle. Kotoisen lauman arvojärjestys saattaa ajan kuluessa tuntuakin oikealta; omistaja hallitsee. Dogo saattaa kuitenkin tuntea olevansa se ylempiarvoinen. Se ei yleensä haasta omistajaansa suoraan mm. rähisemällä, sen sijaan se saattaa pienillä vinkeillä ja yleisellä "kuuroudella" olevansa siltikin vielä niskan päällä. Silloin on kotiväen tehtävä samoin ja voitettava koira henkisesti. Usein nuori Dogo saattaa vaikuttaa erittäin pehmeältä, mutta tämä tilanne muuttuu murrosiän kohdalla suurestikin.

Yllä: Kerberos Blanco Egoismo & Kerberos Blanco Salvador

Dogon kohdalla on todellakin unohdettava kaikki höpötykset koiran kääntämisestä selälleen ja näin osoittamalla kuka määrää. Tämän kaltaiseen painiin tai yhteenottoon ei saa koskaan ryhtyä. Näin todella menettää koiran luottamuksen ja tämä lisäksi ainoastaan vahvistaa koiran herännyttä vastarintaa. Jos jossakin tilanteessa fyysinen alistaminen on pennun kohdalla tarpeen, voi sitä ottaa niskasta kiinni ja ravistaa samalla haukkuen. Pentua voi myös samalla otteella painaa "maahan". Nämä kikat eivät ole aikuisen Dogon koulutusmetodeja, aikuisiällä tämä vaihe tulisi olla jo ohitettu. Dogon kunnioitus on voitettava: Tämän on tapahduttava älyllä ja oveluudella jo pentuaikana.

Kuva vas. yllä: Kerberos Blanco Vendeta, Kerberos Blanco Envidia ja Kerberos Blanco Xerodes, kuva: Kalle ja Mari Minkkinen
Kuva oik. yllä: Kerberos Blanco Indulgencia, kuva: Pasi ja Niina Ellonen

Espanjasta ja Argentiinasta ohjeeksi annetaan seuraavaa: "Oman lauman ulkopuoliset, vanhemmat koirat, eivät saisi dominoida pentua tai antaa sille selkään ennen kuin se on yli 18 kk ikäinen; tällaista kokemusta se ei koskaan unohtaisi." Tämä ohje on aivan yhtä pätevä Suomessakin, se saattaa helpottaa myöhempiä hankaluuksia. Dogoa on kuitenkin vietävä mahdollisimman moneen paikkaan ja sen on tavattava mahdollisimman paljon ihmisiä. Mieluiten kokemukset toisista koirista saisivat olla myönteisiä. Tämä onnistuu parhaiten pitämällä koira ikäisessään ja iloisessa seurassa. Varautuneen kaverin kanssa tulee myös helposti tappelu, jo pentuna! Esim. terrierit kokevat usein Dogon koon ja valkoisen värin jonkinlaiseksi hälytysmerkiksi. Niiden luonteen huomioon ottaen, riita on usein ennustettavissa. Koirapuistoissa ei Dogon kanssa kannata käydä, siellä tappelu mahdollisuus toisen koiran kanssa on enemmän kuin todennäköinen.

Kuva vas. yllä: Kerberos Blanco Envidia ja Kerberos Blanco Vendeta, kuva: Kalle ja Mari Minkkinen
Kuva oik. yllä: Kerberos Blanco Serenidad

Kun olet hankkimassa Dogo argentinoa, on viisainta miettiä tarkkaan soveltuuko se jo kotonasi olevien koirien seuraan ja voitko jatkossa enää kasvattaa koiramäärääsi. Jos siis kotonasi on jo kaksi koiraa tai enemmän on parempi jättää Dogon hankinta sellaiseen aikaan, kun lauma on hieman pienentynyt. Dogo on aikaa vievä sekä vaativa ja useista erirotuisista koirista koostuvan lauman käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Varsinkaan Dogo uroksesta ei kannata haaveilla jos kotona on jo suurikokoinen vahvaluonteinen uros. Jo rotumääritelmä mainitsee tästä seikasta: " …etenkin uroksen dominoiva luonne saa sen alinomaa kilpailemaan reviiristä samaa sukupuolta olevien yksilöiden kanssa." Valtataistelut ovat siis todella väistämättömiä, eikä sellaisessa tilanteessa välttämättä kykene elämään, se näet saattaa jatkua jopa vuosia. Kaksi saman sukupuolen edustajaa yleensä tulee ottamaan yhteen tavalla tai toisella, rotu ja yksilöiden väliset erot määräävät riidan pituuden. Lauma/reviirivaisto laukaisee Dogossa tämän voimakkaan dominoivan käyttäytymisen. Saman sukupuolen edustajat saattavat silti joskus harvoin tullakin oivallisesti toimeen, mutta riskit on tiedostettava jo alusta lähtien.

Jos joudut joskus luopumaan aikuisesta Dogosta, on asia erittäin hankala. Sopeutuminen uuteen kotiin ja ihmisiin on aikuiselle koiralle vaativa tehtävä ja se tuskin sulattaa sellaisia asioita joihin se ei ole jo tottunut (lapset, tuntemattomat koirat, yms.). Jos joskus joudut luopumaan koirastasi, ota yhteyttä kasvattajaan ja/tai rotuyhdistykseen, älä myy/lahjoita koiraa kysymättä neuvoa!